Miltä tuntui?
Tuo kysymys toistuu valmentaessani uintia miltei jatkuvasti. Uinnin pitää tuntua eikä sen pidä olla vain suorittamista. Oikeissa paikoissa, oikeaan aikaan ja oikeassa muodossa. Tai ehkä “oikein” on liian kova ilmaisu, “haluttu” voisi olla kuvaavampi sana. Mitä aikaisemmassa vaiheessa olet uintiharrastustasi, sitä enemmän sinun tulee olla valmis oppimaan.
Vesi on epätaloudellinen elementti ihmiselle – et pääse maaeläimenä vedessä lähellekään niin kovaa kuin esim. juosten vaikka laittaisit kaikki voimasi veteen. Se miltei tuhat kertaa tiheämpi aine (vesi) hidastaa kaikkea. Mieti vaikka moottorivenettä. Saat laittaa monta kertaa enemmän tehoa moottoriin, jotta pääset lähellekään sitä, mitä vastaavalla teholla mentäisiin maan pinnalla esim. pyörien päällä. Siksi uinti on aisti- ja taitolaji. Tunne vesi ja taida tekniikka. Voita hitaus, veden vastus siis.
Tämän takia kysyn useita kertoja miltä tuntuu. Jos tunnetta ei ole, sitä etsitään. Tunnethan juostessasikin pikkukiven kengässä ja haluat tehdä sille jotain. Se häiritsee tekemistäsi. Uinnissa sinua tulisi häiritä ”väärä tunne”, johtui se sitten tekniikasta tai mistä tahansa. Kun jotain on pielessä, tulee se korjata ennen kuin jatkat matkaa.
Vedessä meillä ei ole kiinteää kontaktipintaa, joten meidän pitää ottaa kiinni jostain. Vaihtoehtoja jää yksi – vesi. Siis siitä melkein tuhat kertaa tiheämmästä aineesta kuin ilma. Siitäkin saa kiinni. Se onnistuu vain tekniikan ja tuntemuksen kautta. Samaan aikaan kun haluamme kiinni tästä ’vieraasta’ elementistä työntövoimaa tuottaaksemme, meidän pitäisi tuottaa mahdollisimman vähän vastusta. Noste auttaa tässä, jos osaamme käyttää sitä hyödyksi.
Palataan vielä perusteiden perusteisiin. Uinti yhtä yksinkertainen laji kuin mikä tahansa muukin, esim. juoksu. Mitä pidempiä askelia otat (askelpituus) ja mitä nopeammin (askeltiheys), sen nopeammin etenet. Uinnissa sama: vetopituus x vetotiheys = nopeus. Ja sitähän me haluamme.
Pitkän intron jälkeen asiaan.
Viisi mahdollista kehittymisen hidastetta tai estettä uinnissa, tuntuuko tutulta?
1. Asento ja vastus
Alavartalosi laahaa, vastus on kova eikä nopeus nouse vaikka voimaa laittaisi veteen pienen kylän verran. Vastusta (vauhdin tappajaa) on kaikkein helpoin lisätä – onnistuu jopa ilmaiseksi. Siihen ei tarvitse kuin kireän kropan, esim. lonkankoukistajat, nilkat, ylävartalon tmv. Tai huonon tekniikan kokonaisuutena. Mutta vastusta on myös edullisinta vähentää. Voiman lisääminen eteenpäin vievään liikkeeseen on huomattavasti työläämpää.
Kokeile: kellumis- ja liukuharjoitukset, rentoutus- ja asentoharjoitukset, potkut, ”väärässä” asennossa uinnit (nilkat/polvet koukussa ym.) ja miltä ne tuntuvat ja mitä pitää tehdä, että vastusta saa vähennettyä. Ja liikkuvuusharjoituksia.
2. Ote – tunne
Et saa kiinni vedestä. Et tunne vettä ja hydrostaattista painetta missään, eteenkään kämmenissä, kyynärvarsissa, jalkapöydässä tai jalkaterässä. Voimaa menee käsien ja jalkojen liikuttamiseen, ei kehosi liikuttamiseen vedessä. Tekniikkasi on mahdollisesti hukassa tai yrität voimalla paikata sen puutetta. Vesi lentää, mutta kroppa lipuu hitaasti. Silloin tekeminen on veden ”lapioimista” – allasta et kuitenkaan tyhjäksi saa.
Kokeile: sculling, kellumiset ja sukeltamiset, kämmenet nyrkissä uinnit, lättärit ym. Ota tekniikkatunteja, jos et ole varma miten kroppasi liikkuu ja toimii vedessä. Usein tuntuma voi olla eri asia kuin todellisuus. Osaava valmentaja näkee altaan laidalta enemmän kuin sinä tunnet. Myös videointi paljastaa kehittämisen kohteet.
3. Voimattomuus
Liittyy vahvasti edelliseen, otteeseen. Saat kiinni vedestä – tekniikka siis kunnossa – muttet pysty viemään esim. käsivetoa kunnolla loppuun asti, koska voimasi loppuvat. Fuskaat. Tai kädet ja jalat kyllä jaksavat, mutta keskivartalo lopettaa tukemisen, jolloin asento huononee ja vastus lisääntyy.
Kokeile: voimaharjoittelun lisäämistä ja keskivartalon toiminnan vahvistamista. Pääsetkö sivulankkuun? Jaksatko vetää leukoja?
4. Rytmitys ja tuki
Kädet ja jalat tekeevät eri asiaa. Uinti muistuttaa enemmän katkokävelyä kuin kävelyä. Ei siis luonnollista liikettä vaan “käden asettelua” ja jalathan nyt muutenkin tekeevät mitä tykkäävät, omissa oloissaan. Jos keskivartalosta puuttuu lisäksi tuki (ks. edellinen kohta), jaloista tulee kuin irrallinen perämoottori, joka tuottaa työntövoimaa, muttei vie eteenpäin tehokkaasti. Yritäpä juosta kädet kiinni vartalossa, onko helppoa tai luonnollista?
Kokeile: rytmitysharjoituksia (vastakkainen käsi ja jalka), 2/4/6-tahtipotkuharjoittelu, vartalon kiertoharjoitukset, yhden raajan harjoitukset, tahdistusuinti jne.
5. Yksipuolinen harjoittelu
Jos tonnin, viisisatasen ja satkun vauhti on about sama, niin jotain on pielessä tekniikassa ja/tai harjoittelussa. Yksipuoleinen harjoittelu on melko normaalia myös muissa lajeissa eikä uinti tee poikkeusta. Sama lenkki, samaa vauhtia, samaan aikaan päivästä, samassa säässä joka viikko. Uinnin osalta tuo jälkimmäinenkin toteutuu varsin helposti halliolosuhteissa.
Kokeile: mene välillä kovaa, mene välillä niin hiljaa kuin pystyt, vaihtele matkoja ja tehoja. Tee tekniikkadrillejä joka kerta ja muista nousujohteisuus tässäkin lajissa. Lisäksi tunnustele muuttuuko jokin eri tehoilla ja matkoilla uitaessa? Miten? Pysyykö tekniikka kasassa? Tunnetko veden myös kovassa vauhdissa? Jne.
Olen kehottanut useita valmennettavia menemään hiljempaa, maltilla, tekniikka säilyttäen. Ja vasta sitten, kun homma toimii, lisäämään tehoja, mutta vain niin paljon, että tekniikka säilyy. Eli perusasiat kuntoon (harva lapsikaan heti pystyyn noustuaan oppii juoksuaskelia vaan menee kävelyn kautta) ja vasta sitten pienemmät asiat (kuten tehoharjoittelu). Ne, jotka ovat malttaneet noudattaa neuvojani, ovat edenneet uinnissa isoja pykäliä (luokkaa 1:50 -> 1:3x/100m perus “kelaus”vauhti). Oikoteitä ei ole. Sama pätee muuten ihan mihin tahansa lajiin.
Loppusanat
Kuten huomaat, kaikki liittyy vähän kaikkeen. Kokonaisuutta unohtamatta, etene (opi) askel kerrallaan. Jos jollakin osa-alueella on parannettavaa, keskity siihen harjoite kerrallaan, äläkä yritä korjata tai kiinnittää huomiota kaikkeen yhdellä kertaa. Se ei onnistu. Vai opitko yhdeltä istumalta lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan? Sanon nyt vielä: ole valmis oppimaan, jos haluat kehittyä uinnissa.
Kun uinnissa kaikki sujuu kohdalleen, on tunnetila kuin juoksussa flow-tilassa: rytmitys onnistuu kyselemättä, vauhti on erinomaista siihen kummemmin pyrkimättä ja tunnet jokaisen raajasi liikkeen vievän sinua eteenpäin tehokkaasti ja vaivatta. Kaakelit vilisee silmissä sitä tahtia ettei ehdi enää edes laskea. Matkaa. Nautinnollisia hetkiä vedessä!
Oppimisterveisin,
Mika
PS. Juuri näitä asioita opetan alkeiskurssilla kuin myös tekniikkaryhmässä sekä yksityisopetuksena.