PPP = Pitää Pystyä Perusasioihin

Jos yrität aloittaa huipulta, ei ole suunta kuin alaspäin.

Tämä blogikirjoitus sai alkupontensa muutama päivä sitten julkaistusta Ylen jutusta ”Vuodesta toiseen puntteja, muttet jaksa nousta portaita? Yksipuolinen treenaaminen ei kehitä kokonaisvaltaisesti”. Hyvä juttu, joka sai ajattelemaan lisää, mikä kuntoilijoiden treenaamisessa menee pieleen. Päädyin perusasioihin.

Olet varmaankin kuullut ”kolmen P:n säännöstä” puhuttaessa ”PK-lenkeistä”? Eli Pitäisi Pystyä Puhumaan, jotta PK-lenkin teho olisi tarpeeksi matala. Pitää edelleen paikkaansa. Haluaisin lisätä kuntoiluun, ja varsinkin tavoitteelliseen sellaiseen, myös toisen kolmen P:n säännön.

Pitää Pystyä Perusasioihin.

Liikunta- ja hyvinvointiala sekä median kirjoittelu em. aiheista tarjoaa käytännössä vain pienien yksityiskohtien tarkastelua ja ”ratkaisuja”. On mitä kummallisempia lisäravinteita, teknisiä apuvälineitä, harjoitusmetodeja, parempia ja nopeampia liikuntavälineitä sekä mullistavia uusia lajeja. Näillä ei ole mitään merkitystä pitkällä aikavälillä, jos perusasiat eivät ole kunnossa.

Mitä sitten ovat perusasiat? Lyhyesti: treenin, ravinnon ja levon tasapaino sekä nousujohteinen ja järkevästi ohjelmoitu sekä toteutettu harjoittelu. Jälkimmäiselle taas edellytyksenä on lajin vaatimat taidot, perustaitojen (voima, kestävyys, nopeus, liikkuvuus) lisäksi. Otetaan muutama esimerkki.

Jos treeniä tulee liian paljon liian nopeasti, mennään syvälle metsään, nopeasti. Yleensä vammaudutaan jo helmikuussa, jos on aloitettu tammikuun alusta, ja innostus loppuu. Jos ennen ei ole tehnyt mitään liikunnallista, sopiva annostus alkuun olisi esim. 2-3 kertaa viikossa kevyttä liikuntaa. Jos taas vedät tai olet vetänyt jatkuvasti ns. punaisella maksimia vasten, onko kehitys pysähtynyt? Veikkaan, että on (miten se lepo?). Pikavoittoja ei ole. Jos ravinnon määrä ei vastaa kulutusta, mistä se energia sitten otetaan? Edellytyksistä kehittyä pitkällä ajalla. Jos taas ravinnon laatu on todella heikoilla kantimilla, ei sitä isossa kuvassa pelasteta yhdellä tai useammallakaan lisäravinteella tai yksittäisellä ruoka-aineella.

Jos lajitekniikka on heikko, ei sitä pelasta se, että käytetään jotakin apuvälinettä korjaamaan tätä puutetta. Tekniikka pitää korjata tekniikka- tai muilla harjotteilla. Jos uinnissa asento on laahaava, ei ratkaisu ole kelluttavat housut tai pullari. Jos liikkuvuutesi ei salli käden menemistä ilman vastusta tai liikettä lajitekniikan kannalta välttämättömään asentoon, voiko tekniikka kehittyä silloin pelkällä lajiharjoittelulla? Ei. Esimerkiksi jos uinnissa käsi ei nouse suorana ylös kuivalla maalla vaan jää reilusti koukkuun, on aika vaikea tehdä tehokasta käsivetoa.Jos et pääse ilman painoja syväkyykkyyn, lieneekö hyväksi mennä painojen kanssa alas asti isoimmat levykiekot kantapäitä korottaen? Tai jos et tiedä, mitä olet tekemässä ja mitä harjoituksella pitäisi saavuttaa, voi olla, ettei kehitys näy ainakaan siellä missä luulit. Leuanveto ei esimerkiksi ole olkapääliike.

Kun perusasiat ovat kunnossa, voi keskittyä yksityiskohtiin. Niihin pieniin asioihin, joilla voi olla pientä, mutta joskus jopa ratkaisevaa vaikutusta siihen, voitetaanko maailmanmestaruus vai ei. Vasta huippu-urheilijoilla perustekemisen taso on niin korkealla tasolla – sen pitää olla, että yksityiskohdilla alkaa olla jo merkitystä. Pitää kuitenkin muistaa, että huippu-urheilijat elävät sitä elämää päivittäin, johon harva työssäkäyvä harrastelija pystyy käytännössä. Silti eron (huippu-)urheilijan ja harrastelijan välillä näkee kauas. Vai teitkö kunnolliset verryttelyt viime harjoituksessasi, alkuun ja loppuun siis..?

Valmentajan näkökulmasta molemmat PPP:t ovat melkoisia haasteita. Valmennettava haluaa tuloksia nopeasti ja harjoitusohjelmasta mahdollisimman monipuolisen kikkoineen päivineen. Vaikka hän ei pysyisi kunnolla yhdellä jalalla pystyssä toisen jalan liikkuessa tai kuperkeikkaan ei koordinaatio riitä. Se onkin sitten erillisen kirjoituksen tai foorumin paikka, miksi näin monen aikuisen kohdalla on päässyt käymään.

Mika
Kirjoittaja on valmentaja, jonka perusasiat vuosia sitten olivat säännöllisen liikunnan alkaessa niin hukassa, että niitä vahvistetaan vieläkin. Nimimerkillä kolmas vuosi kyykkäillen kepillä.